Siivoamisesta ja masennuksesta

esGp0

Sisältövaroitus: masennus, maininta itsetuhoisuudesta

Jatkaessani viikko sitten aloittamaani jättiprojektia eli asuntoni siivoamista ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen oli aikaa ajatella asioita. Nimittäin semmoista, että miten helvetissä olen taas siinä tilanteessa, että täällä kulkiessa pitää vain luottaa lattian olemassaoloon, koska sitä ei näy senttien vaate-, paperi- ja roskakerroksen alta.

En ole koskaan ollut se maailman järjestelmällisin ihminen, mutta omilleni muutettuani olen alkanut epäillä entropian lisääntyvän läheisyydessäni hieman nopeammin kuin muualla maailmankaikkeudessa. Olen melko tasan puolen vuoden välein tilanteessa, että jos elämäni olisi Avara Luonto, pehmeä-ääninen juontaja kertoisi hämmentävästä kyvystäni elää paikoissa, jotka hyvin monelle muulle olisivat täysin asuinkelvottomia ja jopa terveysriski (pölylle allergiset ja astmaatikkokaverini, varoittakaa ennen kuin tulette kylään).

Toisaalta toivun edelleen seitsemän vuoden mittaisesta helvetistä nimeltään masennus. Luulin itse asiassa toipuneeni jo vuosi sitten, kun huonoja päiviä ei yhtäkkiä enää ollutkaan. Viimeistään viime jouluna olin ihan varma, että tässä se nyt on, lopullinen voitto. Masennus on selätetty, ja olen virallisesti toipunut, kuntoutunut ja ehdottoman terve.

Tänään kaivaessani kaksi kuukautta sitten lattialle pudonneiden lautasten palasia sieltä lattialta tajusin yhtäkkiä, että ehkä siitä masennuksesta ei noin vain parissa kuukaudessa toivuta ja palata elävien kirjoihin. Tuntuu melkein naurettavalta ajatella, että voisi niin vähässä ajassa palautua jostain, jonka kanssa on elänyt kolmasosan elämästään.

En sano sataprosenttisen varmaksi sitäkään, ettenkö voisi olla vieläkin lievästi masentunut. Seitsemän vuotta hirmumyrskyn keskellä vietettyään tihkusade tuntunee suorastaan miellyttävältä olotilalta. Olen nyt toipunut siitä synkimmästä toivottomuudesta ja voimattomuudesta. Hyviä päiviä on säännöllisesti, ja oikeasti huonoja todella harvoin. En ole yli vuoteen harkinnut itsemurhaa. Energiaa saisi tulla seuraavaksi jostain lisää.

CPRRcGXWwAAFXSQ
Ottakaa hauska kuva tähän väliin.

Asuntoni kaaostuu, koska minulla ei ole energiaa johonkin sellaiseen kuin “kevyt ylläpitosiivous” tai “laita tavarat käytön jälkeen takaisin paikoilleen”. Eikä minua suoraan sanottuna hirveästi jaksa kiinnostaakaan. Kiinnostuksenkohteeni vapaa-ajalla ovat yleensäkin todella vähäiset ja rajoittuneet, mutta ennemmin minä niihin käytän kaiken jäljellä olevan aikani ja energiani kuin imurointiin kerran viikossa. (Sitä paitsi en voi sietää imurin ääntä.)

Masennuksesta kuntoutuminen ja muut toimintakykyyni vaikuttavat tekijät yllättäen ihan oikeasti vaikuttavat elämääni, tajusin täyttäessäni kahdeksatta roskapussia kuiteilla, muistilapuilla, tyhjillä sipsi- ja karkkipusseilla, nenäliinoilla… Tämänkin olisin voinut tajuta hieman aiemmin, jos pääsisin käymään vaikkapa terapiassa, mutta eihän siihen yksin mietiskellenkään mennyt kuin vuosi. En voi myöskään olettaa, että kaikki ne seitsemän vuoden aikana kaappeihin ja sängyn alle piiloutuneet möröt, ankeuttajat ja muut kiusanhenget katoaisivat itsestään.

Olen kyllä melko varma, että opin vielä joskus elämään kaiken pääni sisällä tapahtuneen ja tapahtuvan kanssa, sain siihen ammattiapua tai en. Nyt ainakin ymmärrän, että pikku hiljaa ja askel kerrallaan tästäkin selvitään. Vähän niinkuin siivoamisesta.

Tänään ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen asuntoni läpi pääsee kulkemaan niin, ettei tarvitse harppoa minkään yli.

Advertisements

Cisheteroiden ilon kautta!

Sisältövaroitus: homo- ja transviha, poliisiväkivalta

Viharikoksista “huolissaan oleva” poliisi on nyt sitten kutsuttu osallistumaan Helsinki Prideen, ja aikookin osallistua ensimmäistä kertaa virkapuvuissa. Tosi kiva juttu, eikös niin!

Ei.

Ensinnäkin poliisin, armeijan, yritysten ja niin edelleen osallistuminen Pride-tapahtumiin ei oikeasti kumpua mistään halusta edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa. Poikkeuksia varmasti löytyy, mutta pääsääntöisesti Pride-meininkeihin mukaan lähtemällä lähinnä kohotetaan omaa imagoa ja yritetään myydä jotain. Lankesin itsekin pari viikkoa sitten markkinointiansaan ja ostin mehua ihan vaan koska pullo näytti tältä:

DBvYMNKXkAAFTJ_.jpg large

Ilmiötä kutsutaan myös pink washingiksi, pinkkipesuksi. Mm. Israel on kunnostautunut markkinoimalla maataan homoystävällisenä paikkana, mitä väliä siitä että Palestiinaa miehitetään edelleen laittomasti ja ihmisoikeusrikkomukset ovat jatkuvia.

Poliisin osallistuminen Prideen on myös toisesta syystä melko ironista, surkuhupaisaa ja suorastaan raivostuttavaa. Pride juontaa nimittäin juurensa poliisiväkivallan vastustamiseen.

Kesäkuun 28. päivä, vuonna 1969, poliisin ratsia Stonewall-nimiseen homobaariin ja sen yhteydessä tapahtunut transnaisten ja drag queenien pidättäminen katkaisi vihdoin vertauskuvallisen kamelin selän ja johti useita päiviä kestäneeseen mellakointiin. Stonewall riots -nimellä kulkevaa tapahtumaketjua voidaan pitää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kamppailun alkuna – tosin usein ihmisiltä unohtuu, että erityisesti rodullistetut transnaiset olivat keskeisessä osassa, ja huomio kiinnittyy pelkästään valkoisiin homoihin. Mutta niinhän se menee Pride-kulttuurissa muutenkin, ei siis mitään uutta auringon alla.

Jos Suomen poliisi olisi oikeasti huolissaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta, se voisi aloittaa vaikka poistamalla Rautatientorilta Suomi Ensin -mielenosoitukseksi nimetyn väkivaltaisten ämpäreiden kansoittaman kaatopaikan, jonka johtohahmo Marco de Wit haluaa mielenilmauksen Pridea vastaan. Sisältövaroitus erikseen seuraavalla linkille: homo- ja transviha, jo otsikossa sensuroimaton t-slurri. Juttu de Witin anti-Pride -mielenilmaisusta. On se perkele kun joutuu yhden kirjoituksen aikana toistamiseen Iltamakasiiniin linkkaamaan, kun ei valtameedia uutisoi.

Ja ihan kuin pelkkä poliisi ei riittäisi, niin SDP:n entinen kansanedustaja, Helsingin apulaispormestari ja kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar, Helsinki Priden suojelija, ilmoitti kutsuvansa Timo Soinin, Juha Sipilän ja Petteri Orpon kulkueeseen. Ilon kautta!

Mitä. Helvettiä.

Timo Soini käski puoluettaan (rip Timpan perussuomalaiset) äänestämään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan eduskunnassa. Juha Sipilä äänesti lakia vastaan. Kukaan näistä kolmesta torvelosta ei ole liikauttanut eväänsäkään translain uudistamiseksi, vaikka kohta kaikki mahdolliset ihmisoikeusjärjestöt ovat asiasta huomauttaneet.

Kuka helvetti näitä tapahtumia oikein järjestää? Usein tuntuu siltä, että eivät ainakaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Mitähän tämän vuoden Helsinki Priden poliisit ja muut suojelijat ovat todellisuudessa turvaamassa: cisheteroiden mielenrauhaa vai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia?

Toivottavasti 1.7. sataa vitusti vettä ja kaikilla on yhtä kurjaa kuin marginalisoiduilla ihmisryhmillä joka Jumalan päivä muutenkin.

Päivitetty 19.6. klo 22:40, korjattu pari kirovirettä ja Nasima Razmyarin ex-kansanedustajuus.